Merkityksellisyydestä eli siitä päivästä jolloin tapasin Uupun

Syksyn lähestyessä huomaan tahdin kiihtyvän. Lähettämiini työhakemuksiin aletaan reagoida ja puhelin on alkanut soida. Tärkeää sähköpostia tipahtelee ja kalenteriin ilmaantuu koulutuksia, kokouksia, haastatteluita ja tapaamisia. Paljon asioita on kesken, epävarmuutta ja selvitettävää riittää. Sisäänpäinkääntyneestä pohdiskelijasta on tullut sosiaalinen verkostoituja, joka tekee itseään tykö.  Onko minusta tullut merkityksellinen?

Matkustaessani Porvooseen ensimmäiselle (vapaaehtois)työmatkalleni tunsin itseni merkitykselliseksi. Olin noussut aikaisin ja jo ennen yhdeksää istuin junassa matkalla tekemään asioita. Minulla oli tehtävä ja tarkoitus, minua odotettiin jossain.  Olin siis merkityksellinen ja tein merkityksellisiä asioita. 

Olin merkityksellinen, kun kirjoitin työhakemuksia ja kun sain kutsun tulla kokeilemaan yhtä työtä käytännössä. Olin merkityksellinen kun haarukoin netissä järjestöjä, joissa voisin tehdä työkokeilun, joka ihannetapauksessa johtaa työllistymiseen. Olin merkityksellinen, kun heti aamulla herättyäni otin läppärin yöpöydältä ja tarkistin, mihin voisin tänään hakea. Olin merkityksellinen, kun istuin tuntitolkulla etsimässä, hakemassa, yrittämässä. Kun olin sisukas, reipas ja toiveikas, minulla oli merkitystä.

Kun laitoin ruokaa, tiskasin astioita tai pesin pyykkiä, minulla ei ollutkaan merkitystä. Kun yritin rauhoittua ja tehdä itselleni hyvää, olin yhtäkkiä mitätön. Yhtä mitätön olisin ollut jos olisin lähtenyt mustikkaan, niin kuin monta kertaa halusin. Sitten tapasin Uupun.

Uupu on metaforinen pieni olento, joka pysäyttää ne, jotka unohtavat itsensä yrittämisen, sisukkuuden ja etsimisen alle. Uupu istuttaa pakkoreippaan sisimpään  uupumuksen siemeniä, jotka itävät hiljalleen kunnes ovat kasvaneet kaikennieleväksi uupumukseksi. 

Uupu hoivaa peiton alle jäänyttä uupunuttaan. Hän annostelee reilulla kädellä unihiekkaa, jotta univelka saadaan ihan ensin maksettua pois. Sitten Uupu alkaa jakamaan puhtia. Aluksi puhtia on tarjolla pieninä annoksina, mutta vähitellen Uupu alkaa aamuisin piilottaa yöpaidan helmoihin isompia puhtipaketteja ja uupunut tuntee voimiensa palanneen. 

 Kun olen tullut Uupun kanssa tutuksi olen huomannut, että jos uupunut rohmuaa itselleen isompia puhtipaketteja kuin mitä Uupulla on antaa, hän säikyttää Uupun pois eikä puhtia enää löydykään. Siksi lepoa, unta ja varsinkin puhtia on kunnioitettava. Uupu onkin ennen kaikkea muistuttanut hoivaamisen ja levon merkityksestä.

Mikä on sinun mielestäsi merkityksellistä?