Ystäväni kehotti taannoin minua miettimään, mitkä ovat kolme suurinta vahvuuttani. Hetken mietittyäni vastasin olevani paitsi taitava kirjoittaja ja hyvä kuuntelemaan ihmisiä, myös
hemmetin sisukas. Jos minua tuntee yhtään niin tietää, että voimasanat eivät yleensä kuulu sanavarastooni, joten jo hemmetillä on paljon tehoa. :D Sisukkuudesta on näinä ihmeellisinä aikoina ollut arvaamatonta hyötyä.
Elokuu on kalenterissani täynnä merkintöjä työhakemuksista, TE-toimistosta ja työhaastatteluista. Olen istunut päivittäin jossain kirjoittamassa työhakemuksia joten teebudjettini on varmasti ylittynyt moneen kertaan. Sisukkaasti olen lähettänyt viisi työhakemusta viikossa ja selvittänyt miten työttömyydestä ja tyhjyydestä pääsisi taas eteenpäin. Yksi haastattelukutsukin tuli ja kerran kävin kahvilan tiskin takana harjoittelemassa kahvikoneen käyttöä. Huonolla menestyksellä ilmeisesti, mutta enää en ole asiasta harmissani. Kun kuulin, että maidon vaahdottamiseen on aikaa kymmenen sekuntia ja sinä aikana vaahdon koostumusta ja maidon lämpötilaa pitäisi jotenkin maagisesti osata arvioida ilman mitään kokemusta, tiesin että tätä en halua. Onneksi sopivampiakin töitä on tarjolla.
Duunitori.fi:n selaamisen lisäksi pidin silmällä kaupungin monikulttuurisia toimijoita. TE-toimistosta vinkattiin työkokeilun mahdollisuudesta. Työkokeilija saa työttömyyskorvauksen suuruista tai hiukan korotettua työmarkkinatukea tai peruspäivärahaa ja voi sen turvin mennä 1-6 kuukaudeksi kokeilemaan kiinnostavia työtehtäviä esimerkiksi järjestössä tai yrityksessä. Kaupungissani toimivien monikulttuuristen toimijoiden listasta osui silmääni Siirtolaisuusinstituutti, johon pyrin työharjoitteluun jo opiskeluaikana. Kun vielä selvisi, että Siirtolaisuusinstituutti ottaa vastaan työkokeilijoita, päätin lähettää heillekin hakemuksen. Muutamaa päivää ja yhtä hermostunutta työhaastattelukokemusta myöhemmin varmistui, että aloitan työkokeilun Siirtolaisuusinstituutissa 31.8. 2020. Hurraa! Instituutista voi lukea lisää täältä:
https://siirtolaisuusinstituutti.fi/
Tällä hetkellä minulla on monessa suhteessa hyvä olla. Saan elää puolisoni kanssa rauhallisia arkipäiviä tutussa kodissani, jossa ystäviä tulee vastaan kun olen kaupungilla asioilla. Saan pian tehdä koulutustani vastaavaa työtä. Saan olla fyysisesti terve ja psyykkisestikin hyvissä voimissa.
Psyykkistä hyvinvointiani edistää tällä hetkellä etenkin uusi vapaaehtoistyöni. Olen Changemakerin paikalliskoordinaattorina. Saan siis tehdä töitä paremman maailman puolesta samanmielisten nuorten ja nuorten aikuisten kanssa. Changemakeria esitellään verkoston toiminnassa näin:
Changemaker nuorten ja nuorten aikuisten vaikuttamisverkosto, joka toimii globaalin oikeudenmukaisuuden puolesta. Kaikki toiminta on nuorten itse suunnittelemaa ja toteuttamaa. Teemme kampanjoita ja muuta vaikuttamistoimintaa, joilla puutumme epäoikeudenmukaisuutta aiheuttaviin rakenteisiin, nostamme esille globaalin etelän ja heikoimmassa asemassa olevien ihmisten näkökulmaa sekä Suomen roolia maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemiseksi.
Changemakerin vaikuttamis- ja kampanjatyön kohteena ovat poliitikot, yksittäiset ihmiset, yritykset, kirkko sekä muut yhteiskunnalliset toimijat, joiden tekemät päätökset vaikuttavat yhteiseen maailmaamme.
Verkostomme toiminnan ytimenä ovat vapaaehtoisuus ja nuorten osallisuus. Innostaaksemme yhä uusia nuoria vaikuttamistoimintaan järjestämme koulutusta kehityskysymyksistä sekä vaikuttamisen keinoista. Vaikuttamistoiminnan ABC-koulutusten lisäksi järjestämme mm. viikonloppuleirejä, teemme vierailuja kouluihin ja seurakuntiin sekä julkaisemme omaa Globalisti-lehteä. Toimimme sekä valtakunnallisesti että paikallisesti.
Changemaker on Kirkon Ulkomaanavun nuorisoverkosto, jolla on vahva itsenäinen asema KUA:n yhteydessä ja verkoston toiminnasta päättävät nuoret itse. Olemme myös osa kansainvälistä Changemaker-yhteisöä, johon kuuluvat sisarverkostot Norjassa, Tanskassa, Islannissa, Kambodzassa ja Somaliassa.
Kuulostaa ihanteelliselta, mutta sydäntäni särkee niiden puolesta, joilla ei ole yhtä hyvä olla. Pohdin usein, mikä oikeus minulla on vaikkapa istua kahvilassa valtavan teekupillisen ja läppärin kanssa samalla kun pöytien välissä kulkee mies pyytämässä rahaa ruokaan. Saanko säästää omia (toistaiseksi aika vähiä) rahojani ja kävellä kadulla Unicefin feissarin ohitse vaikka tiedän, että monella maailman lapsella on hätä? Ja ennen kaikkea, saanko olla iloinen omasta hyvästä tilanteestani silloinkin kun kuulen ja luen viestejä siitä, miten ihmiset ympärilläni kärsivät väkivallasta, mielenterveyden hankaluuksista tai muista kamaluuksista?
Kommentit
Lähetä kommentti