Tallustelija kotikolossaan
Elämä poikkeusolosuhteissa on jatkunut jo jonkin aikaa ja olen enemmän tai vähemmän asettunut odottelemaan mitä tuleman pitää. Olen asunut väliaikaisesti yksin omassa kotikolossani ja se on herättänyt monenlaisia mietteitä. Niistä seuraavaksi.
Tulkitsen olevani introvertti. Yksin asuminen vakituisesti ei kuitenkaan sopisi minulle, sillä yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteet ovat korostuneet viime aikoina. Onni on minulle siinä, että voin jutella jonkun kanssa, tehdä kauppareissut kaksin ja antaa ohimennessäni halauksen tai suukon. Niin ikään introvertin puolisoni kanssa asuminen on loistava ratkaisu. Voimme molemmat tehdä omia puuhiamme ja viihtyä pitkäänkin hiljaa, vaikka olisimme vierekkäin ja sitten sopivan hetken tullen siirtyä omista yhden hengen kuplistamme yhdessä olemiseen ja toisin päin.
Normaalin ylläpitäminen tekee hyvää kaikkien mielenterveydelle ja olen itsekin huomannut miten tärkeää se on. Tulin lapsellisen iloiseksi siitä, että lempikahvilani avasi ikkunakahvilan ja alkoi myydä hyväksi havaittua teetä, pullaa ja porkkanakakkua ikkunaluukun kautta. Olenkin käynyt jo kahdesti ikkunaostoksilla ja aion tehdä siitä jokaviikkoisen rutiinin. Käyn myös lempikirjakaupoissani, kävelyllä Aurajokirannassa (joskus ystävän kanssa) ja huristelemassa sähköpotkulaudalla, kuten ennenkin. Tiedostan kyllä sen, että kaupungilla liikkuu kauniilla säällä paljon ihmisiä ja kahvilan ikkunalla asioidessani saatan vahingossa hipaista baristan kättä, mutta olen päättänyt sallia itselleni hyvänmielenjuttujen tekemisen.
Poikkeustilanteen alkuvaiheessa kirjoitin, että pitäisi pysyä kärryillä koronan kaikista vaikutuksista. Käytännössä olen kieltäytynyt seuraamasta uutisia. Kuulen kyllä jos Suomessa tulee voimaan uusia toimintaohjeita, mutta en tässä tilanteessa jaksa olla tietoinen kaikesta, mitä tapahtuu. Ajoittain tunnen olevani piittaamaton ja itsekäs, mutta toimintakykyni on minulle kuitenkin tärkeä. Jos nimittäin lukisin kaikki koronauutiset, olisin todennäköisesti niin huolissani, että mistään ei tulisi mitään.
Hiljaisuuteen vetäytyminen on edelleen joskus tarpeen. Kun kuulokkeissa soi jatkuvasti äänikirja, musiikki tai podcast, tietokoneen ruudulla pyörii Youtubevideo, elokuva, dokumentti tai videopuhelu ja puhelimen viestiääni piippaa, voi ärsykkeitä ollakin yhtäkkiä liikaa. Kun joskus kuulen vain näppäimistön äänen, linnunlaulun ja ohi huristavat autot, olo tuntuu levolliselta.
Rutiinien luominen on älyttömän tärkeää ja älyttömän hankalaa. Päiväni ovat muuttuneet mössöksi ja joskus on vaikea saada tehtyä yhtään mitään. Tavoitteenani on luoda itselleni toimiva päivärytmi, vaikka tällä hetkellä ei olekaan mitään paikkaa minne mennä. Rutiinittomuus johtaa usein merkityksettömyyden tunteeseen, joten olisi tärkeää saada aamuisin herätä sillä mielellä, että tänäänkin kannattaa nousta ylös.
Tulkitsen olevani introvertti. Yksin asuminen vakituisesti ei kuitenkaan sopisi minulle, sillä yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteet ovat korostuneet viime aikoina. Onni on minulle siinä, että voin jutella jonkun kanssa, tehdä kauppareissut kaksin ja antaa ohimennessäni halauksen tai suukon. Niin ikään introvertin puolisoni kanssa asuminen on loistava ratkaisu. Voimme molemmat tehdä omia puuhiamme ja viihtyä pitkäänkin hiljaa, vaikka olisimme vierekkäin ja sitten sopivan hetken tullen siirtyä omista yhden hengen kuplistamme yhdessä olemiseen ja toisin päin.
Normaalin ylläpitäminen tekee hyvää kaikkien mielenterveydelle ja olen itsekin huomannut miten tärkeää se on. Tulin lapsellisen iloiseksi siitä, että lempikahvilani avasi ikkunakahvilan ja alkoi myydä hyväksi havaittua teetä, pullaa ja porkkanakakkua ikkunaluukun kautta. Olenkin käynyt jo kahdesti ikkunaostoksilla ja aion tehdä siitä jokaviikkoisen rutiinin. Käyn myös lempikirjakaupoissani, kävelyllä Aurajokirannassa (joskus ystävän kanssa) ja huristelemassa sähköpotkulaudalla, kuten ennenkin. Tiedostan kyllä sen, että kaupungilla liikkuu kauniilla säällä paljon ihmisiä ja kahvilan ikkunalla asioidessani saatan vahingossa hipaista baristan kättä, mutta olen päättänyt sallia itselleni hyvänmielenjuttujen tekemisen.
Poikkeustilanteen alkuvaiheessa kirjoitin, että pitäisi pysyä kärryillä koronan kaikista vaikutuksista. Käytännössä olen kieltäytynyt seuraamasta uutisia. Kuulen kyllä jos Suomessa tulee voimaan uusia toimintaohjeita, mutta en tässä tilanteessa jaksa olla tietoinen kaikesta, mitä tapahtuu. Ajoittain tunnen olevani piittaamaton ja itsekäs, mutta toimintakykyni on minulle kuitenkin tärkeä. Jos nimittäin lukisin kaikki koronauutiset, olisin todennäköisesti niin huolissani, että mistään ei tulisi mitään.
Hiljaisuuteen vetäytyminen on edelleen joskus tarpeen. Kun kuulokkeissa soi jatkuvasti äänikirja, musiikki tai podcast, tietokoneen ruudulla pyörii Youtubevideo, elokuva, dokumentti tai videopuhelu ja puhelimen viestiääni piippaa, voi ärsykkeitä ollakin yhtäkkiä liikaa. Kun joskus kuulen vain näppäimistön äänen, linnunlaulun ja ohi huristavat autot, olo tuntuu levolliselta.
Rutiinien luominen on älyttömän tärkeää ja älyttömän hankalaa. Päiväni ovat muuttuneet mössöksi ja joskus on vaikea saada tehtyä yhtään mitään. Tavoitteenani on luoda itselleni toimiva päivärytmi, vaikka tällä hetkellä ei olekaan mitään paikkaa minne mennä. Rutiinittomuus johtaa usein merkityksettömyyden tunteeseen, joten olisi tärkeää saada aamuisin herätä sillä mielellä, että tänäänkin kannattaa nousta ylös.
Kommentit
Lähetä kommentti