Tänään

 Kirjoitan sen nyt tähän suoraan. Tänään on kamala ja väsynyt  päivä.

Tänään on päivä, jolloin heräsin puoli neljältä aamulla pelkäämään koronaa. Kuten eilen, toissapäivänä ja parina päivänä ennen sitä. Puoli viideltä luovutin ja nousin ylös.

Tänään on päivä, jolloin istuin taas puoli viideltä sohvalla syömässä muromysliä, koska pelon lisäksi nälkä piti valveilla. 

Tänään on päivä, jolloin surffailin unenpöpperöisenä netissä ja tuijotin kelloa paljon enemmän kuin tein työkokeilutehtäviäni. Yritin tehdä tehtäviäni, en ole varma tuliko siitä oikeasti mitään. Yritin lukea kirjaa, en saanut luettua sitä sivuakaan. Tänään en jaksanut sanoa sanaakaan työkavereille, vaikka pitäisi olla ikuisesti kiitollinen siitä, etten ole etätöissä ja näen ihmisiä työpäivän aikana. 

Tänään on päivä, jolloin hortoilin ruokakaupassa älyttömän pitkään tietämättä mitä ostaa ja  söin lopulta lounaaksi jogurttia, kirsikkatomaatteja ja irtokarkkeja koska mikään muu ei maistunut. 

Tänään yritin pitää itseni käynnissä teen voimalla, koska tunsin itseni oksettavaksi rumilukseksi syötyäni lounaalla irtokarkkeja. Kun menin työajan jälkeen ostamaan itselleni joululahjaksi ihanaa vihreää neulepaitaa jota olin katsellut jo pitkään, näin sen oksettavan rumiluksen sovituskopin peilissä. 

Tänään on päivä, jolloin en näe nenääni pidemmälle koska sekä ulkona, että mielessäni on niin pimeää. Kun soitin jo joulunviettoon lähteneelle puolisolleni, en osannut sanoa kuin "anteeksi että soitin". 

Tänään on päivä, jolloin kerään voimia kotitöiden tekemiseen ja joulunviettoa varten pakkaamiseen. Oikeasti haluaisin vain halata jotakuta ja itkeä. Ja sitten nukkua.