Omaa tahtia etsimässä

Istun kirjoittamassa tätä pesässäni peiton alla, siellä missä on pehmein, rauhallisin ja turvallisin olla. Korvissani soi lempeä pianomusiikki joka peittää sopivasti naapurista kuuluvia remontointiääniä. Nyt on nimittäin hengähdystauon paikka. 

Urani Siirtolaisuusinstituutilla jäi neljän kuukauden mittaiseksi, instituutilla ei ollut tarjota minulle oikeaa palkkaa työkokeilujakson jälkeen. Etsittyäni kovaa vauhtia seuraavaa juttua jota ruveta tekemään, päädyin litterointiyrityksen palkkalistoille. Nyt minulla on siis osa-aikatöitä litteroijana, joka kuuntelee tutkimushaastatteluita ja kirjoittaa ne auki tekstiksi sillä tarkkuudella, jota kukin asiakas toivoo. 

Työ on sinänsä oikein leppoisaa. Saan istua kuulokkeet päässä kirjoituskolossa ja kuunnella kun asiantuntijat kertovat siitä, mistä tietävät eniten. Äänite rullaa eteenpäin ja minä kirjoitan. Työ tehdään täysin etänä ja työnantajani on kansainvälinen yritys, joten viestintäkanavia, käyttäjätunnuksia ja tietokantoja riittää. Yhtäkkiä sähköposti ei enää olekaan se, jolla yhteyshenkilöön otetaan yhteyttä. Litterointiohjelmaan pitää ohjelmoida pikanäppäimiä, jotta työ on mahdollisimman nopeaa. Sormeni takovat näppäimistöä 400 merkin minuuttivauhdilla, mutta vieläkin nopeampi pitäisi olla. 

Täytyy myöntää, että olen tässä peiton alla pianomusiikkia korvissani koska asiat tapahtuvat niin vauhdilla, että olen mennyt solmuun. Ajatukseni ei pysynyt mukana siinä, mitä milloinkin pitää olla tekemässä, mihin viestiin vastaamassa ja mitä dokumenttia lähettämässä minnekin. On tietenkin hienoa, että asioita tapahtuu ja saan täytettä ansioluettelooni, mutta vuosi 2020 on ollut yhtä muutosta, opettelemista, myllerrystä, uudelleen aloittamista, lopettamista, sopeutumista, säätämistä, selvittämistä, etsimistä ja jännittämistä. Ei siis ihme, että ihminen joka voi hyvin kun arjessa on selkeät rutiinit, on solmussa kun vuosi 2020 on vihdoin loppu. 

Toivoisinkin, että voisin rakentaa vuodelle 2021 sujuvan arjen. Ihannetapauksessa siihen kuuluisi kirjoituspäiviä jossain mukavassa ja toimivassa kirjoituskolossa  ja verkostoitumista kiinnostavien monikulttuuristen tahojen ja järjestöjen kanssa vapaaehtoistyön muodossa. Tarkoitus olisi, että verkostoituminen johtaa uuteen työkokeiluun tai jopa työpaikan löytämiseen. Olettaen, että ensi vuonna yhteiskunta on taas avoimempi, tyhjät viikonloput olisivat hyvä juttu. Joogaa, tanssimista, ystävien tapaamista, elokuvia, kahviloita, museoita... Kaikkea sitä mistä minulle tulee hyvä mieli. 

Jatkan edelleen hitaan elämän etsimistä. Se ei tarkoita, että haluan muuttaa yksin maalle paimentamaan lampaita ja kehräämään villaa. Kaupunkilaisen hidas elämä on kiireettömiä teetaukoja, ajan ottamista lukemiselle, neulomiselle ja leipomiselle, sunnuntaikävelyitä ystävien kanssa jutustellen, kahviloissa istumista blogia, päiväkirjaa tai kirjeitä kirjoittaen, musiikin kuuntelemista ja mielenkiintoisten keskustelujen käymistä. Hidas elämä on minulle rauhallisuutta ja asioiden tekemistä ajan kanssa, pienistä asioista nauttimista. 

Tavoitteeni on se, että olisi hyvä olla.