Tavoitteista

Tavoitteiden asettaminen tekee hyvää mielelle. Nyt en puhu  "mikä minusta tulee isona"-tavoitteista, tai haaveista vaan siitä, tapahtuisiko tulevaisuudessa- ensi vuosi on hyvä välietappi- mitä tahansa sellaista, mihin voisin tähdätä. Aika pohtia tavoitteita. Ei ei pakollista tehtävälistaa kirjoittaen, vaan uteliaasti ja toiveikkaasti ajatuksia tulevasta herätellen. 

Tanssinäytös ja reissu

Yritän edelleen pitää tanssin kiinteänä osana arkipäivääni. Oli se sitten kansantanssia tai uudempi löytöni aikuisbaletti, tanssikengät pitää saada vetää jalkaan vähintään kerran viikossa, mielellään useamminkin. Siitä periaatteesta aion pitää kiinni myös tulevaisuudessa. 

Kansantanssiyhdistyksemme on jo kauan suunnitellut uutta koko illan tanssinäytöstä. Pandemia on jo kerran peruuttanut sen ja harjoitukset ovat keskeytyneet useamman kerran, mutta toivon sinnikkäästi, että lavalle päästään vielä. Ja mikä riemu on saada viimein esittää se, mikä on kypsynyt ja odotellut parempia aikoja niin kauan! Jos vielä tanssinäytöksen pääsisi esittämään laajemmallekin yleisölle vaikka Kaustisen kansanmusafestareille  tai ulkomaille asti, olisin tosi onnellinen. Reissu tanssiperheen kanssa on jo vuosia ollut kesäni kohokohtia, joten ehkä ensi vuonna...

Baletin puolella olen vielä sen verran alkeissa, että tavoitteetkin ovat maltilliset. Ensinnäkin pyrin siihen, että budjetoisin lusikoita balettitunnille lähtemiseen ja siellä tanssimiseen joka viikko. Lisäksi olisi hienoa oppia tunneilla työstämämme koreografia ja saada nähdä se videolta. 

Vapaaehtoistyö 

Tarkoitukseni on jatkaa kiinnostuksenkohteideni parissa vapaaehtoistyön muodossa. Ruohonjuuritasolla ihmiseltä ihmiselle ja mielellään teetä juoden. Jätän tämän asian hautumaan.

Käsillä tekeminen

Olisin iloinen, jos ensi vuonna tekisin entistä enemmän asioita käsilläni. Neuloisin oikeasti käyttökelpoisia vaatteita tai asusteita, oppisin luontevammaksi ruoanlaittajaksi ja  malttaisin korjata rikki menneitä käyttöesineitä itse sen sijaan, että annan ne käsistään kätevämpien hyppysiin. Myös itse leivottu leipä olisi mahtavaa. Käsillä tekemiseen minua inspiroi etenkin ystäväni Johannan blogi, jota voi lukea täällä: 

http://www.arjenjuhlaa.fi/blogi/

Yhteyksien luominen ja ylläpitäminen 

Poikkeusaika on opettanut ainakin sen, että me ihmisotukset tarvitsemme toisiamme, mutta myös taitoa yksin omien ajatusten ja tunteiden kanssa olemiseen.  Olen huomannut, että yhteys sekä itseeni, että toisiin ihmisiin on elämän suola. Niin paljon kuin nautinkin ajasta pesässäni ja kirjoituskolossani, aion ensi vuonna muistaa kurkotella sieltä aktiivisesti myös ulkomaailmaan tekemään ja kokemaan asioita yhdessä. 

Toisten ihmisten tarjoama näkökulmanmuutos tai kaikukoppa omille ajatuksille on auttanut aukaisemaan monta solmua omassa elämässäni. Varsinkin yhdessä sydänystävieni kanssa minulla on tunne, että minusta välitetään, olen tärkeä. Se on hyvin tervehdyttävää.

Yhteyksien kautta kulkee myös  tietoa mahdollisuuksista, joihin voin tarttua kun etsin tietä eteenpäin polullani. Yritän siis jatkossakin muistaa avata suuni työpaikan kahvipöydässä, matkalla tanssitreeneistä kotiin tai yhteisellä lounaalla. Haluaisin myös suhtautua uusien yhteyksien, kaveruuksien ja ystävyyksien mahdollisuuteen liikoja ujostelematta. 

Elämä tallustellen

Harjoittelen edelleen tallusteluvauhdin löytämistä ja säilyttämistä. Haaveilen siitä, että olisi aikaa hengittää, levätä, seikkailla spontaanisti, lukea kirjoja ja ylipäätään käyttää aikaa siihen, mikä tekee minulle hyvää. Tavoitteeni on päästä muihin ihmisiin ja heidän tahtiinsa vertaamisesta kohti autenttista, oman tahtista arkea ja elämää, jossa muiden tekemisillä ja tekemättä jättämisillä ei olisi yhtä suurta painoarvoa kuin nyt.  Haluaisin luottaa siihen, että  tiedän itse parhaiten, miten minun omaa elämääni on hyvä elää.