Tallustellen työelämään

Nyt on takana ensimmäinen viikko Siirtolaisuusinstituutissa. Se tuntuu tallustelijalle sopivalta työkokeilupaikalta. On aika pohtia, mihin oikein olen päätynyt ja kertoa kuulumisia omannäköisestä työelämästä. Siirtolaisuusinstituutista voi lukea lisää täältä https://siirtolaisuusinstituutti.fi/. Tässä tekstissä haluan kertoa etenkin omakohtaisia mietteitä ja vaikutelmia Siirtolaisuusinstituutista. 

Instituutissa leijailee tällä hetkellä rauha. Saan istua kirjoittamassa omassa työhuoneessani, etätyöläiset tekevät paljon tilaa. Työpäivän aikana kuuluu pehmeitä askelia, näppäimistön naputtelua, kahvinkeittimen pörinää, puheensorinaa, teelusikoiden kilinää, omaa kirjoitusmusiikkiani ja kirkonkellojen lyöntejä. Tuoksuu teeltä, kahvilta ja vanhoilta kirjoilta. Taukohuoneen kaapissa on hollantilaisia maustekeksejä ja jääkaapissa kauramaitoa. 

Kun sain ensimmäisen työtehtäväni, arkistonhoitaja muistutti; "Tee kaikessa rauhassa, tällä ei ole määräaikaa". Kirjoituskolossani minulla on aikaa tutkia, perehtyä, hakea tietoa ja ajatella. Kun yksinään pähkäily alkaa kyllästyttää voin mennä taukohuoneeseen, jossa saattaa olla menossa vaikka pullakahvit jonkun instituutin tutkijan uuden projektin kunniaksi. Hörpin teetä ja olen ihmisten kanssa aikani, sitten palaan taas kirjoituskoloon, voimistelen vähän ja jatkan inkeriläisen papin muistelmien puhtaaksikirjoittamista. 

Siirtolaisuusinstituutti ja edellinen työpaikkani, ison palvelutalon kiireinen keittiö ovat kuin kaksi eri todellisuutta. Siinä missä keittiössä tunsin olevani tiellä, ulkopuolinen ja liian hidas, instituutissa on sellainen olo, että osaan tehdä sen mitä pyydetään ja teen sen vieläpä hyvin. Olin suorastaan liikuttunut kun instituutin toimitusjohtaja tarjosi minulle tervetuliaislounaan ihanassa kasvisravintolassa, koska hän on sitä mieltä, että niin tutkijat kuin työkokeilijatkin ovat tasa-arvoisia instituutin väen jäseniä ja hän haluaa tutustua kaikkiin. Ajatus palavereihin, virkistyspäiviin ja after workeihin osallistumisesta ujostuttaa, eihän minulla ole hienoa projektia tai tutkimusta, jota esitellä, mutta olen tervetullut sinne minne muutkin. 

Eilen siirsin erään aikakauslehden numeroiden sähköisiä versioita Siirtolaisuusinstituutin verkkokansiosta aikakauslehtiportaaliin. Käytännössä klikkailin hiirellä ja raahasin tiedostoja ikkunasta toiseen. Kun kävin sanomassa, että sain homman valmiiksi, sain niin vilpittömät kiitokset ripeydestä ja ahkeruudesta, että sydäntä lämmitti. Minusta on ihan oikeasti apua! 

Minun on hyvä olla Siirtolaisuusinstituutissa. Tuntuu lohdulliselta tietää, että voin rakentaa itselleni pysyvän rytmin ja rutiinin ainakin kolmeksi kuukaudeksi, todennäköisesti vielä pidemmäksi aikaa. Olen iloinen työhuoneestani, instituutin väkeen tutustumisesta ja siitä, että tässä työpaikassa saan oikeasti oppia työtehtäväni kunnolla ja asettua osaksi yhteisöä. Työkokeilijan palkka ei ole suuren suuri, mutta tässä vaiheessa vaakakupissa painaa enemmän sisäinen rauha, joka tuntuu löytyneen jostain instituutin uumenista.