Herkällä korvalla

Ensimmäinen adjektiivi joka minulle tulee itsestäni mieleen on herkkä. Tunnistan itseni myös viime vuosina suuren yleisön tietoisuuteen tulleesta HSP- kirjainyhdistelmästä (Highly Sensitive Person, erityisherkkä ihminen). Luin aikoinaan paljon erityisherkkyyden ilmiöstä tehtyä tutkimusta ja tulin siihen tulokseen, että vaikka HSP:n määritelmä täsmää vain noin 20 prosenttiin maailman väestöstä, en pidä itseäni erityistapauksena vaan identifioidun herkäksi. Herkkyys on monimuotoisempi piirre kuin miltä saattaa päällepäin vaikuttaa, joten seuraavaksi haluan avata omaa herkkyyden kokemustani. 

Herkällä korvalla, kädellä, silmällä, nenällä....

Herkät aistini tuovat minulle parhaimmillaan paljon iloa mutta pahimmillaan ne kuormittavat yllättävän paljon. Esimerkiksi (omaan korvaani) kaunis musiikki ja muut kauniit äänet on yksi lempiasioitani maailmassa, mutta liian kovalla soitettu ja väkivaltaisen kuuloinen musiikki tai liian kova meteli ahdistaa ja itkettääkin. Huutolaulettu metallimusiikki kuulostaa lähinnä siltä, että jollain on karmean paha olla. Minä olen se, joka ei oikeasti kuule metelissä ajatuksiaan ja kaipaa hiljaisuuteen. Hiljaisuuden jälkeen miellyttävään äänimaisemaan on mukava palata. 

Juotu teekupillinen tuntuu lohdullisena lämpönä vatsassani vielä pitkään kupin tyhjenemisen jälkeen. Saatan hyristä tyytyväisenä itsekseni kun saan ylleni villasukat tai kesäkuumalla hellemekon. Muistan miltä eri ihmisten kosketus (erityisesti halaus) tuntuu ja olen löytänyt lähipiiristäni ne, joiden kanssa halata. Kosketuksen tarjoama läheisyyden, yhteyden ja turvan kokemus on minulle todella tärkeä. Olen vakuuttunut siitä, että kun 28 vuotta sitten synnyin pienen pienenä ja hauraana keskosena, vanhempieni sylissä vietetty aika auttoi minua vahvistumaan niin paljon, että selvisin elämäni alkutaipaleen vaikeuksista säikähdyksellä. Toisaalta pienikin kolhu ja särky on minulle kipeä ja liian kuumassa tai kylmässä on todella tukala olla. Koskettamisen muuttuminen hankalaksi ja monimutkaiseksi pandemia-aikana on ollut minulle vaikea paikka . 

Kauniiden asioiden katseleminen on ihanaa. Kirsikkapuut, kevätkukat, studio Chiblin elokuvat, Carl Larssonin maalaukset, vanhat rakennukset.... toisaalta katselemisessakin avainsanoja ovat tasapaino ja rauhallisuus. Tarkka nenäni haistaa paljon, se nauttii ja nyrpistelee. Koivuvihdat ja kanelipullat ilahduttavat. Tulisuus tuntuu suussani tulipalolta. 

Tunteet tuntuu

Olen koko ikäni ollut tunteikas tyyppi. Tunteeni ovat isoja ja ne todella tuntuvat. Ikävä on tullut vuosien varrella tutuksi. Useampi läheiseni, erityisesti puolisoni on viettänyt pitkiä aikoja ulkomailla ja ikävä on asettunut sisikuntaani. Ikävöiminen sattuu. Pahaksi äitynyt ikävä särkee fyysisesti sydäntäni. Jälleennäkemisen riemu saa hyppimään tasajalkaa riemusta, joskus keskellä katua. Iloni on tyytyväistä hyrinää, kuplia mahanpohjassa, korvasta korvaan yltävä hymy ja riemastuneita tanssiaskeleita. 

Suuttuessani poljen jalkaa ja surullisena näytän niin surkealta, että olotilastani ei ole mitään epäselvyyttä. Masentuneisuuteni on ainakin aikaisemmin syventynyt nopeasti jähmeästä "plääh"-olotilasta kaikennieleväksi lohduttomuudeksi ja itkuksi. Olenkin onnellinen siitä, että niissä syövereissä ei ole viime aikoina tarvinnut käydä. Onnellisuus on hymyjä, kepeästi kulkevaa hengitystä ja rauhaa. 

Rakastan koko sydämelläni ja pitkään. Siinä kai resepti sille, että puolisoni on minulle vielä kahdeksan vuoden yhdessäolon jälkeenkin maailman rakkain ja jokainen ystäväni omalla tavallaan rakas ja tärkeä. Uskon, että olen aikanaan sydämellinen ja rakastava äiti. 

Tuntosarvilla tunnustellen

Tallustelen eteenpäin tuntosarvet edellä. Aistin helposti tunnelmia paikoissa ja ihmisissä. Jos jossain paikassa on huono tunnelma, haluan sieltä nopeasti pois, mutta kodikkaan ja hyvältä tuntuvan paikan löydettyäni voin pesiytyä sinne pitkäksikin aikaa. Kanssaihmisten ilot ovat minunkin ilojani ja heidän surunsa minun surujani. Minulla on taito kohdata aidosti ja empaattisesti toinen ihminen ja löytää se, mikä on meissä kaikissa yhteistä. Siitä on ollut hyötyä monikulttuurisessa työympäristössäni.